PUUPIIRROS
Puupiirros on vuosisatoja vanha kohopainotekniikka. Se on aivan ensimmäisiä taidegrafiikan lajeja. Puupiirros jaotellaan yleensä japanilaiseen vesiväripuupiirrokseen ja länsimaiseen painoväritekniikkaan. Näitä voi myös yhdistää.
Olen käyttänyt pääasiassa länsimaista tekniikkaa. Siinä kuva vedostuu puiselle painolaatalle (esim. koivu- tai shinavaneri) leikkaamatta koholleen jätetystä jätetyistä pinnoista ja/tai laatalle kaiverretuista viivoista. Ks. esim.” Violetti elämänlanka” ja ”Pinkki elämänlanka”, ja muut Elämänlanka-sarjan teokset. Nämä on tehty yhdellä laatalla. Viivat on kaiverrettu kertaalleen puulaattaan. Kuva syntyy kaiverretusta viivasta.
Häviävän laatan tekniikassa, ns. reduktiotekniikassa, teos syntyy kaivertamisen ja vedostamisen vuorottelussa. Kaikki värit vedostetaan vuoron perään samaa laattaa käyttäen. Teossarjaa tehtäessä jokainen vedostusvaihe tehdään samalla tavoin kuhunkin pohjavedokseen. Puupiirroksissa sarjan kappalemäärä pitää siis määrittää heti työtä aloittaessa. Yhden teoksen /vedoksen tekemiseen käytetään useita vedostuskertoja. Työn edetessä puulaatta kaiverretaan ”loppuun”, tästä nimitys häviävän laatan tekniikka. Sarjaa ei voi uusia.
Usean laatan tekniikassa eri värit tai kuvan muodot painetaan ja vedostetaan eri laatoilla samalle vedospaperille. Esim. ”Kaislaranta”, ” Kaisla ja vuoret” ja "Satuhevonen" on tehty kolmella laatalla. Kahdella laatalla olen tehnyt mm. työt ”Kotirannan kaipaus”, ”Kotirantaa kaivaten” ja ”Tähtitaivas vedessä”. Usean laatan tekniikalla voi yhdistää ja muunnella eri tavoin alkuperäistä aihetta.
Grafiikassa teos on aina peilikuva tehdylle kaiverrukselle. Ks. esim. "Lapsi lukee" teos ja sen kaiverruslaatta (kuvat tämän sivun alussa kolmansina).
" Kello ja kiehkura
uus, yhä uus
on elämänlangan salaisuus."
Elämänlanka on minulle ristiriitainen elämänvoiman ja herkkyyden yhdistelmä ja vertauskuva. Se kuvastaa sekä uskomatonta vahvuutta että hentoa herkkyyttä yhtäaikaa. Se on viheliäinen rikkaruoho, jota ei saa hävitettyä millään - mikä mahtava elämänvoima siinä onkaan! Ja se kukkii herkillä, hennoilla kellomaisilla valkoisilla tai vaaleanpunaisilla kukilla. Sitä haluaisi kaikkialle, mutta kun se tulee pihaasi, se kitkemättömänä tukehduttaa ne kasvit, joita pitkin se köynnöstää ylöspäin.
Puupiirrossarjan ”Suutelevat linnut” idea ja innoitus:
Kuollut rakastettu
Jyväskylän maalaiskunnan Oravisaaressa Leppäveden rannalla sijaitsevan kesähuvilan rakennus-työmaalta löytyi v.1981 rautainen keihäänkärki ja pronssinen solki. Arkeologisissa kaivauksissa paikalta paljastui 800-900 –luvulle jKr. ajoittuva naisen polttohauta.
Vainajan varusteista ja hauta-anneista oli jäljellä rautainen keihäänkärki, pronssikahvainen ratsastaja-aiheinen tulusrauta, pronssi-neula, kaksi pronssista eläinkoristeista hameen olkasolkea, 10 pronssista kaksoislinturiipusta väli-pronssispiraaleineen, luukampa ja kahden saviastian kappaleita. Vaan kuka oli tuo keihäineen, tuluksineen ja eväineen erämaahan haudattu vauras nainen? Miksi hänellä oli peräti kymmen riipuksinen kaulakoriste, joissa kussakin riipuksessa on ikivanha itäinen rakkauden symboli eli nokittainen lintupari – kenelle hän oli rakas?
Teksti on peräisin Keski-Suomen museon Keski-Suomi maakuntako sekin on? –perusnäyttelystä